This post was published 7 years ago, when author was 22. Read it with discretion.
Alla oleva mielipidekirjoitukseni on julkaistu Keskisuomalaisessa 28.11.2016.
Lea Airaksinen kirjoitti mielipidepalstalla kävelijäkunkkujen ja autovihan Jyväskylästä (KSML 24.11.). Kuitenkin hän itse viljelee vihaa kestäviä liikennemuotoja kohtaan ja levittää vääriä tietoja pihakadulla kulkemisen liikennesäännöistä.
Toisin kuin Airaksinen väittää, pihakadulla ei ole erillistä ajorataa. Pihakatu on samaa väylää aina julkisivujen oikeasta reunasta vasempaan asti.
Kaupunki ei kuitenkaan ole poistanut pihakaduiksi muutetuilta väyliltä erillisiä korkeuseroteltuja jalkakäytäviä. Se olisi pitänyt tehdä. Muuten syntyy juuri tämän kaltaisia harhakuvitelmia siitä, että pihakaduilla olisi erillinen ajorata autoilijoille.
Airaksinen toteaa myös, että jalankulkija on kunkku pihakadulla. Suomen tieliikennelaki on samaa mieltä.
Ajoneuvon kuljettajan on annettava jalankulkijalle esteetön kulku ja ajonopeus on sovitettava jalankulun mukaiseksi. Tämä tarkoittaa juuri sitä, että jalankulkija saa “lorvia” keskellä pihakatua. Laissa todetaan kuitenkin epämääräisesti, että jalankulkija ei saa tarpeettomasti estää liikennettä.
Asiaan perehtyneenä ja lukuisia liikennesuunnitelmia kommentoineena, oman tulkintani mukaan tällä tarkoitetaan autoliikenteen estämistä kokonaan, ei sen hetkellistä hidastamista.
Väinönkadun muuttaminen pihakadusta kävelykaduksi olisi järkevää. Muutos lisäisi ydinkeskustan viihtyisyyttä, turvallisuutta sekä tukisi sitä eniten käyttäviä liikennemuotoja.
Läpiajoliikenne Väinönkadulla on jo kielletty ja liikenne koostuu lähinnä parkkihalleihin ajosta, rahti- sekä saattoliikenteestä.
Airaksisen mainitsema huoli saattoliikenteestä on oikeutettu – tämä liikenne tulee mahdollistaa. Näin Kauppakadun kävelykadulla on jo tehty.
Jokainen järkevä ihminen päästää hälytysajoneuvot kulkemaan myös piha- sekä kävelykaduilla vapaasti.
Kauppakadun somisteet on suunniteltu tarpeeksi väljiksi myös paloautoille ja roska-autoille. Airaksisen huoli tästä on turha ja tuntuukin siltä, että hakemalla haetaan syitä vastustaa ihmisille paremman keskustan syntymistä.
Kaupunkikeskustoja ei tule suunnitella 1960-lukulaisen ihanteen mukaan autoliikenteelle vaan sinne sopivammalle ja vähemmän tilaa vievälle jalankulku- sekä pyöräliikenteelle. Ajat ovat muuttuneet.
Leveät ajoradat eivät ole enää moderneja. Maailmalla on lukuisia hyviä esimerkkejä siitä, kuinka kaupunkikeskustat ovat muuttuneet elävämmiksi autoliikenteen rajoittamisen seurauksena.
Autoilijat eivät tee keskustan alueesta viihtyisämpää, ihmisläheisempää eikä sosiaalisempaa nököttämällä yksityisautoissaan.
Ainakin itse haluan keskustan mahdollistavan sosiaaliset, satunnaiset ja spontaanit tapaamiset, eväsretket ja kahvittelut terasseilla. Raikkaasta ulkoilmasta nauttimisen, penkillä kirjaan hukkumisen ja syvälliset keskustelut kanssaihmisten kanssa.