2022-02-21

Vähemmän yllättäen lokin kirjoittaminen jäi. Olisko syynä se, että meinasin kirjoittaa tätä englanniksi ja oon vähän perfektionisti sillä puolella kieliopin sekä lauserakenteiden suhteen? Jotenkin englantia kirjoittaessa on suuremmat paineet onnistua. Voi johtua siitä, että kommunikoin arkisin paljon englanniksi WordPress yhteisössä ja siellä julkisesti puhuessa kieliopilla on merkitystä.

Tai ei oikeastaan ole, ainakaan tavan jäsenellä yhteisössä. Eikä oikeastaan edes deputyllä, joka on hieman korkeammalla hierarkiassa meidän yhteisötiimissä auttamassa kokeneena järjestäjänä muita tapahtumajärjestäjiä.

Vaan en taida olla enää ihan tavan jäsen yhteisössä. Vähän kuin varkain, olen ajautunut johtaja-asemaan. Ei meillä yhteisössä sinänsä varsinaisia johtajia ole, mutta ihmisiä jotka ovat lopulta suuremmassa päätäntävallassa sekä vastuussa viimeisen sanan suhteen. Olen nyt siinä pisteessä. Mun sanomisia pidetään yhteusötiimin mielipiteenä ja kantana. Voin torpata tiettyjä asioita itsenäisesti, jos koen että ne eivät ole linjassa meidän yhteisön normien kanssa. Hoitelen sopimusasioita. Lähettelen ikäviä viestejä ihmisille sekä yrityksille vapaaehtoisten järjestäjien puolesta. Mentoroin maailman suurinta WordPress-aiheista taphtumaa, jolla on yli miljoonan liikevaihto. Muutenkin oon suht syvällä ja tietoinen meidän yhteisössä tapahtuvista asioista, tasolla jolla useimmat edes deputyt ei ole.

Siis meikäläinen?! Huh. Miten ihmeessä oon päätynyt tähän?

Ei oo ollut mitkään helpoimmat viikot olla tossa asemassa. Mentoroimani tapahtuma päätyi pienoisen somemyrskyn kohteeksi ja järjestäjätiimi otti sen aika raskaasti. Ei mullakaan ollut mitään hajua miten toimia tai vastata siihen mylläkkään, koitin vaan luovia ja tukea tiimiä parhaani mukaan. Onneksi ovat erinoimainen porukka, joka selviää mistä vaan <3. Hieman myöhemmin källäsin kyllä vähän isommin tapahtumatiimin kanssa, kun torppasin vähän liian suorilla sanoilla sekä ohi pääjärjestäjätiimin yhden suhteellisen merkittävän homman koska se ei ollut linjassa yhteisönormien kanssa.

Onneksi siitäkin selvittiin. Ja onneksi mulla on yhteisötiimistä taustatukena mahtavia yksilöitä, jotka auttaa kun törppäilen tai on jotain kysymyksiä asioista joista ei oo käryäkään.

Ja onneksi firma sallii mun käyttää työaikaani WordPress yhteisön asioiden pyörittelyyn. Aika huikeeta itseasiassa miettiä, että meidän pienen suomalaisen puljun meikämandoliini on sponssattu keskimäärin yhdeksi työpäiväksi viikossa yhteisöhommiin. Aikamoista, hieno työpaikka.