Alla oleva mielipidekirjoitukseni on julkaistu Keskisuomalaisessa 28.11.2016.

Lea Airaksinen kirjoitti mielipidepalstalla kävelijäkunkkujen ja autovihan Jyväskylästä (KSML 24.11.). Kuitenkin hän itse viljelee vihaa kestäviä liikennemuotoja kohtaan ja levittää vääriä tietoja pihakadulla kulkemisen liikennesäännöistä.

Toisin kuin Airaksinen väittää, pihakadulla ei ole erillistä ajorataa. Pihakatu on samaa väylää aina julkisivujen oikeasta reunasta vasempaan asti.

Kaupunki ei kuitenkaan ole poistanut pihakaduiksi muutetuilta väyliltä erillisiä korkeuseroteltuja jalkakäytäviä. Se olisi pitänyt tehdä. Muuten syntyy juuri tämän kaltaisia harhakuvitelmia siitä, että pihakaduilla olisi erillinen ajorata autoilijoille.

Airaksinen toteaa myös, että jalankulkija on kunkku pihakadulla. Suomen tieliikennelaki on samaa mieltä.

Ajoneuvon kuljettajan on annettava jalankulkijalle esteetön kulku ja ajonopeus on sovitettava jalankulun mukaiseksi. Tämä tarkoittaa juuri sitä, että jalankulkija saa “lorvia” keskellä pihakatua. Laissa todetaan kuitenkin epämääräisesti, että jalankulkija ei saa tarpeettomasti estää liikennettä.

Asiaan perehtyneenä ja lukuisia liikennesuunnitelmia kommentoineena, oman tulkintani mukaan tällä tarkoitetaan autoliikenteen estämistä kokonaan, ei sen hetkellistä hidastamista.

Väinönkadun muuttaminen pihakadusta kävelykaduksi olisi järkevää. Muutos lisäisi ydinkeskustan viihtyisyyttä, turvallisuutta sekä tukisi sitä eniten käyttäviä liikennemuotoja.

Läpiajoliikenne Väinönkadulla on jo kielletty ja liikenne koostuu lähinnä parkkihalleihin ajosta, rahti- sekä saattoliikenteestä.

Airaksisen mainitsema huoli saattoliikenteestä on oikeutettu – tämä liikenne tulee mahdollistaa. Näin Kauppakadun kävelykadulla on jo tehty.

Jokainen järkevä ihminen päästää hälytysajoneuvot kulkemaan myös piha- sekä kävelykaduilla vapaasti.

Kauppakadun somisteet on suunniteltu tarpeeksi väljiksi myös paloautoille ja roska-autoille. Airaksisen huoli tästä on turha ja tuntuukin siltä, että hakemalla haetaan syitä vastustaa ihmisille paremman keskustan syntymistä.

Kaupunkikeskustoja ei tule suunnitella 1960-lukulaisen ihanteen mukaan autoliikenteelle vaan sinne sopivammalle ja vähemmän tilaa vievälle jalankulku- sekä pyöräliikenteelle. Ajat ovat muuttuneet.

Leveät ajoradat eivät ole enää moderneja. Maailmalla on lukuisia hyviä esimerkkejä siitä, kuinka kaupunkikeskustat ovat muuttuneet elävämmiksi autoliikenteen rajoittamisen seurauksena.

Autoilijat eivät tee keskustan alueesta viihtyisämpää, ihmisläheisempää eikä sosiaalisempaa nököttämällä yksityisautoissaan.

Ainakin itse haluan keskustan mahdollistavan sosiaaliset, satunnaiset ja spontaanit tapaamiset, eväsretket ja kahvittelut terasseilla. Raikkaasta ulkoilmasta nauttimisen, penkillä kirjaan hukkumisen ja syvälliset keskustelut kanssaihmisten kanssa.

Kirjoitus on julkaistu alunperin kaupunkifillarissa.

Onnettomuus on hassu sana, sitä käytetään kuvaamaan jos jonkinlaisia tilanteita. Viimeksi kiinnitin asiaan huomiota Helsingin sanomien uutisoidessa taksikuskista joka ajoi kahden pyöräilijän päälle.

”Useiden silminnäkijöiden mukaan henkilöauto on ajanut punaisia päin ennen onnettomuutta.”

[…]

Molemmat pyöräilijät loukkaantuivat onnettomuudessa, ja heidät kuljetettiin Töölön sairaalaan. Poliisi ei kommentoi pyöräilijöiden saamien vammojen laatua tarkemmin.

HS tavoitti kuljettajan, joka oli pysähtynyt toiselle ajokaistalle punaisiin valoihin Nordenskiöldinkadulla, kun taksi ajoi ohi. ”Taksi ajoi vähintäänkin reippaalla tilannenopeudella meidän ohi suoraan edessä katua ylittäneiden pyöräilijöiden päälle. He vain katosivat näkökentästä”, kuljettaja kertoo.

Kyseessä ei ole onnettomuus, vaan päälleajo. Punaista liikennevaloa ja toisia tienkäyttäjiä päin ajaminen ei tapahdu vahingossa, se on tahallinen teko jota kuljettajan ei olisi tarvinnut tehdä.

Toinen uutisointi jossa muistan kiinnittäneeni asiaan huomiota, koski tapausta jossa pyöräilijä kuoli.

Keskiviikkona tapahtuneen henkilöauton ja polkupyörän välisen liikenneonnettomuuden uhri menehtyi vammoihinsa tänään. Onnettomuus tapahtui eilen iltapäivällä Helsingin Mannerheimintiellä.

…silminnäkijän mukaan autoilija olisi törmännyt miespyöräilijään tahallisesti.

Silminnäkijän mukaan pyöräilijä ja autoilija lähtivät yhtä aikaa liikennevaloista, jonka jälkeen autoilija kiihdytti vauhtiaan ja koukkasi niin, että auton takakulma osui polkupyörään. Autoilija poistui paikalta törmäyksen jälkeen.

Kyseessä ei ole onnettomuus, vaan henkirikos. Toista tienkäyttäjää ei ohiteta, tämän eteen koukata ja sen jälkeen äkillisesti jarruteta vahingossa. Kuljettaja olisi voinut valita jatkaa omalla kaistallaan ajamista.

Onnettomuus on vahinko, tahattomasti tapahtuva, ei-toivottu sekä suunnittelematon tapahtuma. Kumpikaan edellä olevista esimerkeistä ei sovi tähän määritelmään, sillä niissä kuljettajat ovat itse päättäneet toimia tietyllä tavalla. Kummankaan esimerkin ajoneuvojen kuljettajat ovat tuskin suunnitelleet tekoaan, mutta vahinkoja tai tahattomasti tapahtuneita ne eivät varmasti ole.

Se on onnettomuus, jos kuljettaja saa ennakoimatta sairauskohtauksen kesken matkan. Kyseessä ei kuitenkaan ole koskaan onnettomuus, jos autoilija jättää huomioimatta muun liikenteen, päättää olla noudattamatta liikennesääntöjä tai ajaa ”isomman oikeudella” kuten haluaa. Kyseessä ei ole onnettomuus, jos autoilija jättää katsomatta pyörätielle kolmion takaa ja ei tämän takia havaitse pyöräilijää. Tällöin kyse on piittaamattomuudesta, ylemmyydentunteesta ja typeryydestä joka ei tapahdu vahingossa tai tahattomasti. Jokainen kuljettaja voi vaikuttaa omaan liikennekäyttäytymiseensä, päättää ajaako punaisia valoja päin vai ei ja toimiiko ohjaamansa tappavan metallikasan kanssa varomattomasti.

Uutisoinnissa sanavalinnoilla on merkitystä, sillä ne ovat usein ainoa asia jonka välityksellä saamme tiedon ja joiden perusteella rakennamme mielikuvamme tapahtuneesta. Vaikka onnettomuus on vakiintunut sanana kuvaamaan myös sellaisia tapahtumia, jotka eivät ole vahinkoja tai tahattomasti tapahtuvia, muovaa sen käyttö mielikuvaamme tapahtumien kulusta. Ajattelemme helposti, että päälleajo olisi ollut estettävissä jos X, Y tai Z – vaikka todellisuudessa kyseisen tapahtuman olisi voinut estää ainoastaan yksi asia: kuljettajan parempi liikennekäyttäytyminen.

Sanalle onnettomuus on useita kuvaavampia vaihtoehtoja. Ja ei, toimittajien paljolti käyttämä töytäisy ei kuulu tähän sanavalikoimaan. Töytäisy on sitä, kun joku kävelee liian kovaa kassajonon ohi ja hänen olkapää osuu jonossa oleviin. Töytäisy on lievä muoto tönäisystä. Siinä ei ole mitään lievää, kun autoilija ohjaa ajoneuvoaan siten, että liikenteen heikompi osapuoli kaatuu ja joutuu sairaalahoitoon. Kyseessä on vähintäänkin vakava piittaamattomuus, ellei jopa päälleajo. Usein myös liikennepako.

Lähes poikkeuksetta näissä ”onnettomuuksista” sekä ”töytäisyistä” kertovissa uutisissa, joiden heikompana osapuolena on ollut pyöräilijä, muistetaan myös mainita käyttikö pyöräilijä kypärää vai ei. Kypärä ei estä tappavan metallimöhkäleen kujettajaa ajamasta päälle, mikäli hän on jo tehnyt valintansa liikennesääntöjen noudattamatta jättämisestä. Suomessa ei ole kypärän käyttöpakkoa ja sen tehokkuudesta puhutaan ylistäen sekä korulausein, vaikka todellisuus ei ole niin mustavalkoinen. Miksi samankaltaisissa uutisissa ei mainita oliko ajoneuvon kuljettajalla lain vaatima turvavyö kiinni? Miksi vastaavissa uutisissa, joissa heikompana osapuolena oli jalankulkija, ei kerrota oliko hänellä heijastinliivi? Vastaan itse itselleni: koska se ei muuta tilannetta oleellisesti.

Kypärän käyttö tai käyttämättä jättäminen ei oikeuta autoilijan huonoa liikennekäyttäytymistä ja heikomman osapuolen lanaamista asvalttiin. Kypärän käyttämättä jättäminen ei myöskään vaikuta merkittäviltä osin tilanteen lopputulokseen, jos autoilija ajaa tonnien painoisella ajoneuvollaan kuuttakymppiä punaisia päin.

Näissä uutisoinneissa on myös toistuvana teemana unohdettu se, että tieliikenteessä ei vielä kulje itsenäisiä ajoneuvoja, vaan jokaisella ajoneuvolla on kuski. Tuon tuosta näkee otsikoita sekä uutisia, joissa autonominen auto on töytäissyt liikenteen heikompaa osapuolta tai ajanut päälle. Ei, ajoneuvo ei ole tehnyt sitä vaan sen kuljettaja.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Digitoimisto Duden blogissa 15. helmikuuta 2016.

Tseenare! Meitsi on Wahalahden Timi, nuori tsaikkari joka on koodannu menemää monta vuotta WordPressill. Läksin skäppäilee snadisti päälle kuukaus sit Contrastilta ja samoihi aikoihin Duden tyypit alko snaijaa et kaipaisivat vähä jeesii koodipuolen kaa. Ei sitä pitkää pysty bontsarit kukkuu, nopeestiha siin sippaa vaik olis mite kingi.
Bonjaatteks mitä mä bamlaan?

Ehkä parempi vaihtaa stadin slangista suomeen, vaikka olenkin alkujani paljasjalkainen helsinkiläinen. Tosiaan morjensta! Olen Timi, suhteellisen nuori kaveri joka on tehnyt verkkosivuja sekä -kauppoja jo useamman vuoden ajan. Homma lähti käyntiin peruskoulu-ikäisenä, kun pykäsin kotipalvelimen pystyyn ja aloin vääntämään ensimmäisiä nettisivuja.

Edelliset puolitoista vuotta koodasin ja kehitin Contrastin toimintaa ensimmäisenä työntekijänä. Tuo aika on oli toisinaan enemmän tai vähemmän raskasta, sillä työtä painettiin pitkää päivää. Olen myös alkanut elämään ja hengittämään WordPressiä, sekä seurannut ja osallistunut suurella ilolla kasvavan yhteisön toimintaan.

Ronin kanssa ollaan juteltu satunnaisesti jo useamman vuoden ajan alaan liittyvistä asioista ja Duden tarinaa on tullut seurattua miltei alkuvaiheilta lähtien, aluksi hieman naureskellen tekemisen rosoiselle meiningille. Vuosien varrella kävi kuitenkin selväksi että tuo hieman rosoinen ote ja vahva tekemisen meininki toimii pirun hyvin. Viimeistään siinä vaiheessa kun Kristian liittyi remmiin, aloin ottamaan Duden vakavissani ja mieltämään suureksi tekijäksi suomen WordPress-kartalla.

Muistan fiilistelleeni suuresti vuonna 2014 etusivulla ollutta videota jossa Roni ja Juha avaavat tekemisensä asennetta arkisen lämpimästi, juosten lopussa perseet paljaana jorpakkoon. Tuo video kuvaa hyvin Duden meininkiä, joka on juuri sellainen mitä olen halunnut ja pyrkinyt itsekin tekemään.

Vuodenvaihteen aikoihin jätkät Dudella heräili siihen, että hommaa on enemmän kuin kerkiää painamaan ja toiselle koodarille olisi tarve. Eräs ilta Roni pohti asiaa ääneen irkissä #pulina:n kanavalla, satuin huomaamaan tämän ja päädyttiin juttelemaan työtilanteesta muutamaksi tunniksi. Siitä tämä tarina sitten alkoi.

Nähtiin jätkien kanssa tuopillisen (tai useamman) äärellä helmikuun alussa ja turistiin menemään monta tuntia. Itseasiassa tuntui kuin olisin jutellut vanhojen ystävien kanssa, niin hyvin juttu luisti alusta pitäen. Ilmeisesti tuo tunne ei ollut ainoastaan minulla, sillä jo aamuyöstä kyselivät hommiin. Siitä lähti vakava pohdinta päälle, elämä on kuitenkin helsingissä mutta Dude aivan huippu puulaaki. Viikon päivät pohdittuani, päätin hypätä tuntemattomaan.

Duden jo valmiiksi rautainen osaaminen vahvistuu myötäni entisestään, sillä tuon mukanani vahvan backend-osaamisen. Jatkossa pystymme Dudena vastaamaan entistä paremmin nykyisten ja tulevien asiakkaiden haastaviin laajennus- sekä integraatio -tarpeisiin. Minun ja Ronin toisiaan täydentävä osaaminen, yhdistettynä Juhan huippuun visuaaliseen silmään ja Kristianin pitkään kokemukseen alalta enteilee jotain todella hienoa!

Ihan kreisi fiilis, sairaan päheet ja kliffaa olla messis duunaa Dudea!

PS. jos olet jyväskyläläinen ja haluat tavata, pistä postia timi@dude.fi. Uudet tuttavuudet uudessa kaupungissa ovat enemmän kuin tervetulleita!

Alla oleva Kaisa Peltosen ja Annimaria Vallin kanssa yhdessä kirjoittamani mielipide on julkaistu Keskisuomalaisessa 15.3.2016.

Kauko Tuupainen kirjoitti (KSML 6.3.) vanhasta aloitteestaan kurittomille pyöräilijöille.

Aloitteen sisältö on hyvä: jalkakäytävät ja pyörätiet on merkittävä selkeästi. Käyttäjän ei pidä joutua arvailemaan, kenelle väylä on tarkoitettu.

Merkitseminen on kuitenkin vain osa ratkaisua. Pyöräilyn edistämisessä ja liikenneturvallisuuden lisäämisessä on kyse kokonaisuudesta. Infrastruktuurin osalta tärkeimmät keinot ovat laadukas ja yhtenäinen pyörätieverkosto, erotellut pyörä- ja kävelyväylät sekä sujuvat risteysalueet.

Laadukkailla väylillä ei ole reunakiveyksiä ja talvikunnossapidosta huolehditaan.

Selkeät väylät eivät kuitenkaan takaa niiden oikeaa käyttöä. Yhtä lailla tarvitaan liikennesääntöjen sekä pyörällä liikkumisen opetusta varhaiskasvatuksesta lähtien.

Edellä mainitut toimenpiteet tekevät liikkumisesta sujuvampaa sekä turvallisempaa kaikille.

Kurittomien pyöräilijöiden moittimisen sijaan tulee kiittää pyöräilijöitä ekologisesta ja kansanterveyttä edistävästä liikkumisvalinnasta.

Jyväskylässä on hyväksytty vuonna 2016 pyöräilynedistämisohjelma, jonka tavoitteena on pyöräilyn kulkutapaosuuden kasvattaminen nykyisestä 13 prosentista 25 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä.

Olemme sitoutuneet edistämään pyöräilyä sekä sen olosuhteita tulevalla valtuustokaudella, jotta tähän tavoitteeseen päästään.