Sauna. Again I had forgot to have sauna. Should have learned from the Q1 that it’s vital part of my mental healthbeing. At least two times a week, preferably three. With a good natural water swim, during winter in gold water.

I have set of sauna rituals. Always try to go at the same time. Set number of bathing in sauna and swimming. Sip of water on each transition between stages. On summer season, every other sauna bathing in smoke sauna and every other in normal one. At the sauna, same place to sit.

Usually, same regulars do come and go during my almost three hour ritual. Some light chatting with them, but nothing too serious because atmosphere in sauna needs to stay relaxed. Most of the other regulars are elderly persons or at least notably older than me.

After sauna, either have a small snack at cottage or plant based sausage at fireplace outside while enjoying late summer nights. Then a slow bicycle ride back to home, without breaking a sweat again. At home, few pages of weekly paper, Suomen Kuvalehti, or a book.

That’s the way to treat my head. If you notice me being crumpy or all over the place, ask when was the last sauna session.

Olipahan päivä joka meni pikaiseen ohi. Aamulla heräsin kyllä ennen herätyskelloa, mutta sängyssä makoilu oli kovin kutsuvaa joten jäin harrastamaan sitä hetkeksi. Töissä harjoittelijan jeesailua, muutaman bugin metsästystä, harjoittelija keksi ratkaisun. Siistiä kun ympärillä on itseä viisaampia ihmisiä! Työpäivän loppupuoliskolla hieronta, vasen hartia ja lapa aivan jäätävän kipeä. Toivottavasti helpottaa kun antaa nyt olla yön.

Mielessä olisi noin miljoona yhteisöasiaakin mitä voisi kehittää ja tehdä. Sekä muutama oikea homma jotka pitäisi kyllä hoitaa pois alta. Vaan päätinpä olla tekemättä tänään. Vapaailta. Ehkä huomenna?

Vähemmän yllättäen lokin kirjoittaminen jäi. Olisko syynä se, että meinasin kirjoittaa tätä englanniksi ja oon vähän perfektionisti sillä puolella kieliopin sekä lauserakenteiden suhteen? Jotenkin englantia kirjoittaessa on suuremmat paineet onnistua. Voi johtua siitä, että kommunikoin arkisin paljon englanniksi WordPress yhteisössä ja siellä julkisesti puhuessa kieliopilla on merkitystä.

Tai ei oikeastaan ole, ainakaan tavan jäsenellä yhteisössä. Eikä oikeastaan edes deputyllä, joka on hieman korkeammalla hierarkiassa meidän yhteisötiimissä auttamassa kokeneena järjestäjänä muita tapahtumajärjestäjiä.

Vaan en taida olla enää ihan tavan jäsen yhteisössä. Vähän kuin varkain, olen ajautunut johtaja-asemaan. Ei meillä yhteisössä sinänsä varsinaisia johtajia ole, mutta ihmisiä jotka ovat lopulta suuremmassa päätäntävallassa sekä vastuussa viimeisen sanan suhteen. Olen nyt siinä pisteessä. Mun sanomisia pidetään yhteusötiimin mielipiteenä ja kantana. Voin torpata tiettyjä asioita itsenäisesti, jos koen että ne eivät ole linjassa meidän yhteisön normien kanssa. Hoitelen sopimusasioita. Lähettelen ikäviä viestejä ihmisille sekä yrityksille vapaaehtoisten järjestäjien puolesta. Mentoroin maailman suurinta WordPress-aiheista taphtumaa, jolla on yli miljoonan liikevaihto. Muutenkin oon suht syvällä ja tietoinen meidän yhteisössä tapahtuvista asioista, tasolla jolla useimmat edes deputyt ei ole.

Siis meikäläinen?! Huh. Miten ihmeessä oon päätynyt tähän?

Ei oo ollut mitkään helpoimmat viikot olla tossa asemassa. Mentoroimani tapahtuma päätyi pienoisen somemyrskyn kohteeksi ja järjestäjätiimi otti sen aika raskaasti. Ei mullakaan ollut mitään hajua miten toimia tai vastata siihen mylläkkään, koitin vaan luovia ja tukea tiimiä parhaani mukaan. Onneksi ovat erinoimainen porukka, joka selviää mistä vaan <3. Hieman myöhemmin källäsin kyllä vähän isommin tapahtumatiimin kanssa, kun torppasin vähän liian suorilla sanoilla sekä ohi pääjärjestäjätiimin yhden suhteellisen merkittävän homman koska se ei ollut linjassa yhteisönormien kanssa.

Onneksi siitäkin selvittiin. Ja onneksi mulla on yhteisötiimistä taustatukena mahtavia yksilöitä, jotka auttaa kun törppäilen tai on jotain kysymyksiä asioista joista ei oo käryäkään.

Ja onneksi firma sallii mun käyttää työaikaani WordPress yhteisön asioiden pyörittelyyn. Aika huikeeta itseasiassa miettiä, että meidän pienen suomalaisen puljun meikämandoliini on sponssattu keskimäärin yhdeksi työpäiväksi viikossa yhteisöhommiin. Aikamoista, hieno työpaikka.

This was an exhausting day. It was even hard to get into meditational experience during sauna and cold swimming. Feelings of insecurity and doubts about myself being the right person for certain roles were flying in my head.

It all started from me mentioning a small thing that our city could improve on. That accumulated into a discussion hinting about me not taking every aspect of the group’s different kinds of focus areas into account. The truth couldn’t be further from that. I’ve always tried to cover all and consider every possible way people are engaged in the group, help to foster also the areas I’m not personally so interested and used countless hours in doing so. Even taken holidays from work to enable activities for others.

In another group that I’m currently working with, couldn’t be prouder about the members of it! They handled a situation that could have led to unpleasant results so professionally and well. It was amazing to watch from the side.

I usually don’t cry, it just doesn’t happen very often. Today it happened.

I wish Slack had a feature to set Do Not Disturb mode for all workspaces at once. Yes, there is OS level DND and that is automated to switch on every day between 0900 and 1700. Still, would be a hell lot easier if Slack had that global setting – you know, OS level DND needs to be switched off sometimes but having certain workspaces silenced could be useful. There are currently nine workspaces I belong to and in three of those, I’m receiving multiple pings a day. It’s a constant battle on learning to focus…

It’s also a constant battle to accept that my role at work has shifted a bit after becoming a partner and our company having its first backend developer trainee. Don’t have so much time anymore to do the actual coding, which is what I’ve always done and absolutely love even today. There are just so many other things to do; helping the trainee, helping sales with pitching technical solutions for potential clients, meetings with current clients, writing all kinds of materials, messages here and there, coordination etc. It is absolutely ok to not do any code commits or just a few in a day, when you have done other important company related things.

My term as a WordPress Community team rep ended when the year changed. For some reason, that feels very liberating even the team rep role isn’t that burdensome. Now I can concentrate my time and contributions in the team towards efforts that I’d really like to foster, boost and improve instead of taking care of running the mundane tasks. Not saying that I wouldn’t like mundane tasks in the team – it’s just the fact that now I’m able to decide which mundane things to do.

In other news, the national (race) cycling federation (not to confuse with national cyclists’ federation!) membership fee drama continues. I’m so fed up with the whole federation and dealing the drama they cause to local level cycling clubs – but we’ll just have to sort it out as the membership of the national federation is required to have professional competitors in races organised under UCI.

Hoping to get a second negative from the COVID home test tomorrow, after last week’s exposure in the sauna If that’s the case, I can go to sauna again tomorrow after missing this week first shift. Could really use three hours sauna and cold water swimming session – that is an almost meditative thing for me.

My good friend and colleague Rolle started writing a daily logbook a few months ago. I’ve really enjoyed reading those updates – short and simple updates about hows the day has been, what the general mood is and what’s on top of his mind.

Just when the holidays had started, I tried to start a challenge to click publish every week for 30 weeks. Failed miserably with that. For me, the blog has always been a place where to write more detailed, longer format posts with something that could actually interest or help others. Publishing lighter blog posts about small(ish) topics or something that is only about myself just isn’t for me. So finding something to write each week did prove to be very difficult.

Life is very hectic now with everything happening at work, me taking a chairperson role on the local cycling club after the last chairman had been in that position for 16 years, mentoring WordCamp Europe, contributing to the WordPress Global Community team and all other smaller commitments that have accumulated. As my now page states, I really need to learn to say now for any new commitments.

Hopefully, this log becomes a place where it is possible to just do a quick brain dump, gather some thoughts about the day and create at least some calmness in my head.

Let’s see how the daily cadence works – not going to stress about it, but definitely trying to make a log entry at least three times a week. Choosing to write in English may make this a bit more difficult, as expressing thoughts in a non-native language can be hard sometimes. At the same time, this is an excellent opportunity to expand my vocabulary. Thank god for Grammarly